maanantai 23. marraskuuta 2015

Jalkapalloa Kolumbiassa




Sunnuntaina majapaikkamme lähistöllä olevalla stadionilla kohtasivat kotijoukkue Deportivo Independiente Medellin ja lähistöllä sijaitsevasta Envigadosta kotoisin oleva Envigado FC. Vaikka ei seuraisikaan jalkapalloa - tai ei edes pitäisi koko pelistä - tilaisuus oli ainutlaatuinen. Etelä-Amerikan maita ja asukkaita kuvaillaan usein melko stereotyyppisesti jalkapallohulluina, joten oli hyvin kiinnostavaa päästä kokemaan peli suoraan pääkallopaikalla.

Jalkapallo ja väkivallan varjo

Myös jalkapallo on saanut osaansa Kolumbian väkivaltaisesta historiasta ja huomasin, että ensimmäinen ajatukseni kolumbialaisesta jalkapallosta oli Escobar. Ei kuitenkaan Pablo Escobar, vaan Kolumbian maajoukkueessa pelannut Andres Escobar, joka ammuttiin hänen tehtyä oman maalin Kolumbian verkkoon jalkapallon mm-kisoissa 1994. Pablo Escobar tosin liittyy epäsuorasti tähänkin, sillä murhaaja kuului hänen perustamaansa Medellinissä päämajaansa pitäneeseen huumekartelliin.

Escobarin huumekartelli toimi aikoinaan myös merkittävänä mesenaattina Kolumbian jalkapallolle rakennuttamalla muun muassa stadioneita sekä tukemalla niin maajoukkuetta kuin medelliniläistä Atletico-seuraa rahallisesti. Tuen taustalla saattoi tosin vaikuttaa Pablo Escobarin jalkapalloa kohtaan tunteman rakkauden lisäksi myös rahanpesu. Escobarin lisäksi myös muut huumekartellit ovat käyttäneet jalkapalloseuroja rahanpesuun vielä 2000-luvulla. Esimerkiksi Yhdysvallat asetti viime vuonna Envigadon mustalle listalle rahanpesuepäilyjen vuoksi. Työ jalkapallon irrottamiseksi huumekartellien otteesta on vielä kesken.

Tunnelmaan virittäytyminen


Jalkapallo-otteluun voi toki mennä ajoissa ja liput ehkä jo ennakkoon ostaneensa, mutta tunnelmaan pääsee huomattavasti tehokkaammin menemällä stadionille viime tipassa. Jo pelkkä lippujen hankkiminen oli elämys sinänsä. Luukulta niitä ei jostain meille tuntemattomasta syystä enää saanut, mutta onneksi paikalla oli Rodrigo. Rodrigo työskentelee ay-liikettä lähellä olevassa tutkimus- ja koulutuskeskus Escuela Nacional Sindicalissa ja ilman hänen päämäärätietoista toimintaansa ottelu olisi jäänyt meille vain kaukaiseksi haaveeksi.

Kuultuaan luukulla tilanteen Rodrigo painui siltä seisomalta lipunmyyntipisteen vieressä norkoilevien trokareiden luokse, josta alkoi itselleni hyvin epäselvää logiikkaa noudattanut ostotapahtuma, jonka kuluessa puhuttiin paljon ja nopeasti. Jossain vaiheessa poliisi tuli tiedustelemaan meiltä ja Rodrigolta, onko hän kenties aikeissa huijata hyväuskoisilla näyttävää turistiryhmäämme. Vakuutimme poliisin siitä, että kyse on pikemminkin päinvastaisesta asiasta. En tiedä uskoiko poliisi meitä todella, mutta he antoivat tilanteen jatkua rauhassa katsellen meitä hyväntahtoisesti ja ehkä aavistuksen verran säälinsekaisestikin.

Rodrigo lähti trokareiden kanssa jonnekin hakeakseen lippumme. Odotimme jonkin aikaa miettien mistä oikein on kyse, kunnes hän viimein palasi takaisin mukanaan 11 lippua illan otteluun. Valitettavasti tajusimme vasta stadionin porttien lävitse kulkiessamme, että luku oli liian vähän, sillä se ei sisältänyt Rodrigoa itseään. Tämä ei häntä kuitenkaan lannistanut vaan hän salamannopeasti syöksyi trokareiden luokse ja sai myös itselleen lipun. Show oli ohitse, mutta peli onneksi vasta alussa.


Katsomossa

Monella on varmasti ennakkokäsityksiä siitä millaista on seurata jalkapalloa paikan päällä Etelä-Amerikassa. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että se on juuri sitä, mitä voi odottaakin: kannustuslaulujen ja rytmisoittimien pauhu, stadionin penkkirivistöjä koluavien myyjien cerveza- huudot, jättimäiset tifot eri puolella katsomoa, keski-ikäiset miehet, jotka olivat tuoneet oman äitinsä katsomaan suosikkijoukkueensa peliä.

Entä itse ottelu? Peli päättyi kotijoukkueen ansaittuun 2-0 voittoon vierasjoukkueen pelin mentyä hajalle viimeistään toisen puoliajan alussa liukutaklauksesta annetun punaisen kortin jälkeen. Sen aikana nähtiin Christian Marrugon komea avausmaali, huikeaa syöttelyä, muutama häikäisevä yksilösuoritus, paljon kaatuiluja sekä myös kotimaastakin tuttua outoa, mutta sympaattista sekoilua pallon kanssa. Olennaisinta oli kuitenkin intensiteetti: se alkoi jo ennen avaussyöttöä eikä päättynyt vielä loppuvihellykseenkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti